Helsingør

Täällä ollaan taas, Suomessa siis. Reissu meni todella hyvin. Paremmin ei olisi voinut mennäkään. Tanska oli upea. Yllätyin kuinka niin pienellä maalla oli niinkin paljon tarjottavaa ja upeita maisemia. Ei tuntunut yhtään siltä, että Skandinaaviassa olisimme olleet. Vaaleansinisen turkoosi meri ja lähes valkoinen hiekka sekoittivat pääni aivan totaalisesti. Ah, miten rakastankaan merta ja aurinkorasvan tuoksua. Pyöräilimme reilut 200 kilometriä. Se oli aivan liian vähän. Toivon, että ensi kerralla pääsemme tuplaamaan määrän, jotta saamme mahdollisuuden nähdä ja kokea vieläkin enemmän. <3

Kirjoitan matkastamme päivä kerrallaan, koska kuvia ja tekstiä tulee sen verran paljon. ;)

Heräsimme aamulla jo klo 3 aikoihin. Koko perhe taisi olla niin täpinöissä, ettei nukkumisesta tullut mitään. Taksi nouti meidät viideltä eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun saavuimme telntokentälle. Check in ja kaikki muukin sujui täysin ongelmitta ja lento meni smoothisti. Tobías rakasti lentämistä. Oi miten se nauroi kun nousimme ilmaan. Veikkaan, että naurun ja ilon seassa oli myös hitunen jännitystä.

Pilvet näyttivät aika uhkaavilta yläilmoista katsottuna. Onneksi tilanne oli toinen perille päästyä. :)

Kööpenhaminaan laskeuduttua kasasimme pyörät, hyppäsimme junaan ja suuntasimme kohti peräkärryn vuokrauspaikkaa. Päätimme tosiaan jättää oman peräkärrymme Suomeen, koska se ei oikein mahtunut kartonkiboxeihin. Se olisi myös lisännyt kivasti hintaa lentolippuihin, koska painoraja olisi ylittynyt huomattavasti.
Kun kärry oli asennettu pyörään, laukut tarakoille ja Tobías istutettu penkkiin lähdimme vihdoin matkaan. Marcos antoi navigaattorin ohjata meitä mutta kun oikea pyörätie oli löytynyt ei tarvinnut muuta kuin seurata kylttejä.

Matkalla pysähdyimme eräälle kauniille rannalle tankkaamaan lounasta ja nesteitä sekä muutenkin leikkimään vedellä. Elämä hymyili ja fiilis oli sanoinkuvailemattoman upea. Edessä oli turkoosin sininen meri, ympärillä vaaleaa hiekkaa, taivaalla aurinko, baarin kaiuttimista raikui dubsteppi, kädessä koreili SOL ja lapsi oli onnesta soikeana. Voiko sitä muuta oikeasti toivoakaan? Kippistimme vielä kerran ja jatkoimme taas matkaa. Tanskan riviera hiveli silmää eikä vesisateista ollut tietoakaan. Jossain vaiheessa hiekkarannat vaihtuivat upean maagisiin metsiin ja värikkäisiin rakennuksiin. Pyörätiet olivat hyvässä kunnossa ja ohikulkevat ihmiset moikkailivat iloisesti. Ei voinut muuta kuin hymyillä. 

Matkan lähestyessä loppuaan huomasimme toisen peräkärryn renkaan olevan aivan tyhjä. Pysähdyimme tienvarteen paikataksemme reiän mutta pumppua etsiessä Marcos sai ihanan flashbackin siitä kuinka hän jätti pumppumme Kööpenhaminan lentokentälle. :D Onneksi saimme pysäytettyä erään pyöräilijäpariskunnan, jotka lainasivat meille pumppuaan. Täytimme renkaan mutta heti seuraavan pyöräliikkeen tullessa vastaan vaihdoimme sisäkumin kokonaan uuteen ja tsekkasimme, että kaikki toimii hyvin.

Pienestä mutkasta matkassa huolimatta pääsimme määränpäähämme, Helsingøriin, suht aikaisin. Kävelimme kaupungissa hetken ja suuntasimme sitten leirintäalueelle. Pystytimme teltan, kävelimme rannalla ja painelimme sitten pehkuihin. Yö oli todella hankala ja kylmä. Meillä oli vain kaksi makuupussia, yksi patja ja kolme ihmistä. Se tarkoitti sitä, että kaikilla oli kylmä ja kova maa aiheutti lihasjumeja. Seuvaana päivänä kävimmekin ostamassa kolmannen makuupussin ja yhden patjan lisää. Ne olivat ehkä parhaita hankintoja ikinä. :D

Toisen päivän vietimme Helsingørissa. Se oli aivan ihana pieni kaupunki. Hieman ehkä Porvoomainen mutta hurmaavampi. Kadut olivat kapeita ja talot värikkäitä. Pyörätiet johtivat kaikkialle ja se jos mikä on suurta plussaa. Kiertelimme jalkasin ympäri kaupunkia tutustuen sen nähtävyyksiin ja maisemiin. Lopulta jalkojen olessa aivan muussia suuntasimme rannalle ja vietimme loppupäivän siellä. Vesi oli kylmää mutta se ei meidän perheen miehiä estänyt. He uiskentelivat tyytyväisinä ja minä keräilin rannalla simpukan kuoria. :) Toinen yö sujui jo paljon paremmin. Kaikki saivat nukutuksi kylmyydestä huolimatta.

Tanskalainen hotdog. Omituisen värinen nakki.

Tobías heitteli kiviä mereen.

Sellaisia olivat meidän ensimmäiset päivät. <3 Jatkan kirjoittelua pian taas.