lauantai 26. joulukuuta 2015

Jotain valkoista

Oho, semmoinen ylläripylläri taivaalta putosi. :)



Olipas kiva, että satuttiin juuri olemaan päiväkävelyllä tuon pienen lumikuuron aikaan.

Yön hämärässä

Mulla oli tarkoitus raahata Make ja Tobsuli yön pimeille kujille mun seuraksi mutta koska Marcosin pyörästä oli kumi puhjennut jouduin menemään ihan yksin.

Poljin jonnekin Hiekkaharjun golf-kentän huudeille katselemaan taivasta. Sääennusteet kertoivat pilvettömästä taivaasta mutta yllätys yllätys pieleen meni sekin ennuste. Saapastelin keskelle avonaista suurta nurmikenttää ja pakko myöntää, että ihan pikkuisen pelotti olla yksin siellä pimeässä. Kaivoin kameran esiin ja nappasin muutaman räpsyn vaikka pilvistä olikin. Pari humalaista hoiperteli tiellä ja minä yritin esittää patsasta etteivät ne vaan huomaisi minua. :D

Aikani ihmeteltyä pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja poljin kotiin turvaan. Että sellainen reissu tällä kertaa. :D



Kuu lätäkköä heijasteli.



perjantai 25. joulukuuta 2015

Buorrit Juovllat

Jouluaatto, päivä jona saa syödä enemmän kuin vatsaan mahtuu. Avataan lahjoja. Vietetään aikaa perheen kanssa. Ollaan vaan. Aina niin kiva päivä. :)

Me oltiin edellisenä päivänä Tobiaksen kanssa leivottu vino pino pipareita. Marcoskin leipoi aamulla parit empanadat ja sitten suuntasimme nokkamme kohti mummolaa. Tämä joulu oli siitä erilainen, että me Marcosin kanssa molemmat ollaan kasvissyöjiä ja niinpä ruokapöydältä löytyi paljon enemmän kasvista kuin yleensä. Oli herkullista salaattia, punajuuri-vuohenjuusto "tekelettä", karjalanpiirakoita munavoilla, Marcosin empanadoja, sienisalaattia ja muita Joulun perinneruokia. Ruoka oli oikein maittavaa ja voin kertoa, että kyllä kasvispöperöistäkin saa itsensä ähkyyn. ;)

Ruoan jälkeen availtiin lahjoja ja oli Tobias tainnut olla melko kiltti poika tänä vuonna, koska paketteja hän sai vinon pinon. Loppu ilta menikin uusia aarteita haaliessa ja paria jouluelokuvaa katsellessa. Just sellaista leppoisan harmitonta hengailua jolloin ei tarvitse ajatella yhtään mitään.
Pitihän niitä vähän koristella.

Marcosin taidonnäyte.

Tuoreet viikunat salaatissa on jotain niin parasta.




Tää taisi olla yksi suosikeista. :D

Jäätiin vielä mummolaan yöksi ja kotiuduttiin vasta pari tuntia sitten. Kohta voisi käydä ulkona haukkaamassa raitista ilmaa ja alkaa jo vähän suunnittelemaan Ylläksen aktiviteettejä. Ylihuomenna mennään. Jaii.

Otsikon mukaisesti (Saameksi eheheh) toivotan oikein hyvää Joulua!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kolee

Olipas kiva saada vähän koleampi päivä pitkästä aikaa. Käytiin Tobiakisen kanssa pienellä retkellä tuolla Keravanjoen varrella ja kummasteltiin laskevaa aurinkoa ja sumuista ilmaa. Juostiin kukkuloita ylös alas ettei kylmä päässyt yllättämään. Pullabreikkikin pidettiin ja jatkettiin taas matkaa.

Halu päästä Lapin maisemiin kasvaa kokoajan enemmän ja enemmän. Olen puntaroinut vaihtoehtoja. Ylläs vai Saariselkä? Onko kellään kokemuksia kummastakaan? Marcosin olisi tarkoitus lasketella päivänä tai parina. Itseä kiinnostaisi lumikenkäily ja tunturimaisemien valokuvaus. Tobiaksellekin olisi kiva olla aktiviteettia. Moottorikelkkailua voisi myös kokeilla ja poroja käydä ihastelemassa. Kummassakohan paikassa on enemmän valokuvattavaa? Myös revontulien ja öisen tähtitaivaan kuvaus kiinnostelisi.






No mutta.. Toivotaan, että tämä koleus jatkuu ja lämpöasteet vajoavat pysyvästi alle nollan. Ehkä me sittenkin saadaan se valkoinen Joulu? Saadaanhan?

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Koristelua ja lämmintä valoa

Saimme vihdoin vaihtaa kalenteriin uuden sivun, vuoden viimeisen sivun. Joulukuu, vettä sattaa ja lämmintä on. Hämmentävää.

En ole saanut joulufiiliksestä kiinni niin millään. Yritin tehdä pipareita, torttuja, ostella lahjoja ja juoda glögiä muttei siltikään joulumieltä ole löytynyt. En tiedä johtuuko se lumettomuudesta vai pimeyden aiheuttamasta alakulosta. Käytiin viikonloppuna vähän kaupoilla etsimässä
 joulutunnelmaa kuusesta, koristeista ja jouluisesta sisustuksesta. Ainakin valaistus on nyt kohdallaan. Kuusi kimaltaa ihanasti ja joulutähti loistaa ikkunassa. Kynttilöiden valo viimeistelee täydellisyyden. Kyllä nyt on mukavampi olla. Vielä kun saadaan joulun tuoksua tähän asuntoon niin kaikki on hyvin. Suurimman osan joululahjoistakin olen ostanut. Nyt ei tarvitse ressata yhtään mistään paitsi ehkä lumen tulemattomuudesta. Lasken jo päiviä jouluaattoon, koska sen jälkeen meillä on reilun viikon talviloma ja se jos mikä tulee erittäin tarpeeseen. Ollaan mietitty matkaa Ylläkselle, Äkäslompoloon. Olisi ihana päästä sinne lumimaisemiin. Mietittiin myös rantalomamatkaa mutta kaikki lennot näyttää olevan joulun/uudenvuoden aikaan jäätävän hintaisia. Miten lennot kahdelta aikuiselta ja yhdeltä lapselta esim Espanjaan maksaa tyyliin 1300e? Siihen sitten majoitus päälle niin terve! Äkkilähdöistäkin täytyy maksaa yli kaksi tonnia jos niihin sisältää hotellin.
Voi olla myös ettei me lähdetä yhtään mihinkään. Kaikki on vielä ihan auki mutta aika näyttää. Ehkä me ostetaankin auto tai sit käydään vaan risteilemässä. Who knows.
Joulukuusi ja sen monet varjot.
Kuusen kimallusta on mukava katsoa himmeässä valaistuksessa.
Ovikoriste.
Joulutähdestä valoa ja tunnelmaa.
Mulla teki kovasti mieli kokeilla sellaista perus jenkkikaakaota eli upottaa pari vaahtokarkkia sekaan. Juoma oli söpön pinkki mutta turhan makea minun makuuni. Noh, Tobiashan sen minulta lopulta varastikin ja kulautti kurkustaan alas oikein mielellään.


Iloinen kaakaosuu.

Ihanaa joulutunnelmaa sinne! :) 

PS. Keskiviikkona saadaan tietää tuleeko meille tyttö vai poika. Iiiks.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Huoh

Tämä koko viikko on tuntunut jotenkin epätodelliselta. Maailmanmeno pelottaa päivä päivältä enemmän vaikka joka paikassa painotetaan, ettei pelolle saa antaa sijaa. Joka kerta kun avaan jonkun uutissivuston löydän monia kirjoituksia terroristeista ja heidän teoistaan. On panttivankeja, on itsensä räjäyttämistä, on ihmisten lahtaamista. Oksettavaa. En kestä enää lukea tuollaista. Sain tällä viikolla pari kertaa paniikkikohtauksen. Olen liian herkkä ja kun altistan itseäni liikaa tuollaisille uutisille ja tapahtumille en kertakaikkiaan pysty käsittelemään sitä. Pää sekoaa. Olen päättänyt olla selaamatta uutissivustoja vähään aikaan, koska tässä mielentilassa se ei tee hyvää. Ehkä on parempi elää tietämättömänä jos asioiden käsittely vie liikaa energiaa ja voimavaroja. Käsittämätöntä, että olen tällainen herkkis vielä näinkin "vanhana".




Vietettiin tämä päivä ulkona kävellen ja haukkaillen happea. Teki hyvää päästä hengittämään raitista ilmaa ja viettämään aikaa perheen kanssa. Lopulta käytiin vielä Jumbon Chicosissa syömässä vege burgerit bataattiranskalaisten ja alkoholittoman oluen kera. Nam! Kävin vielä kampaajalla leikkauttamassa ja värjäyttämässä tukkani siinä samalla. Teki hyvää saada muuta ajateltavaa.


Viikonloppu on muutenkin ollut täynnä ohjelmaa joka on pitänyt ikävät ajatukset loitolla. Lauantaina vietettiin Saran 4v synttäreitä Huimalassa ja siellä lapset sai riehua sydämensä kyllyydestä. Sitä energiaa tuntui riittävän ihan mielettömästi. :)

Huomenna on maanantai, työpäivä. Pieni ahdistus ja pala kurkussa mutta hyväähän se tekee olla töissä ja miettiä pelkkiä työasioita. Nämä sunnuntait vain tuppaavat ahdistamaan jollain omalla oudolla tavallaan. Liekö hormoonitkin jotka kropassa hyrräilee ja sekoittaa pääkoppaa. Ainakin näiden jäätävien finnien perusteella hormoneista tosiaankin on kyse. En edes teini-iässä kärsinyt finneistä ja nyt naama on niitä pullollaan!!!! :< Tobiasta odottaessa oikein hehkuin, nyt rumistun päivä väiltä. Jotkut sanovat että tuo rumistuminen viittaisi siihen, että masussa asustelee pieni tytön tyllerö.

torstai 5. marraskuuta 2015

Metsäkäppädikää

Käytiin Tobiaksen kanssa metsässä kävelyllä ja testailtiin samalla uutta kameraa. Mun malli oli kyllä niin syötävän suloinen vaikkakin jälkeenpäin huomasin, että sillä oli naamassa ketsuppia. :P Aurinko oli juuri laskemaisillaan, joten valaistus oli kivan lämmin. Käsittämätöntä, että klo viiden aikoihin alkaa olla jo ihan pilkkopimeää. Mun täytyy äkkiä käydä ostamassa lisää kynttilöitä ja ehkä parit jouluvalotkin siinä samalla!
Auringon värjäämiä latvoja.





Nyt me lähdetään kauppaan ostamaan sormivärejä. Tänään askarrellaan joulukortteja. Tobias on flunssan takia "saikulla" viimeistä päivää mutta alkaa olla jo suht terve. Pakko hyödyntää tämä päivä jonkin sortin aktiviteetillä, ettei seinät kaadu päälle.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Oi elämää!

Hei.

Ihmettelin elämää pari kuukautta. Nyt olen taas valmis kirjoittamaan. Minulla oli jokin aika sitten fyysisesti niin oksettavan huono olo, etten sen takia kyennyt istumaan tietokoneen ääreen. En voinut tehdä yhtään mitään, koska kaikki kuvotti. Huonoa oloa kesti kolmisen kuukautta ja minä vannoin, etten selviä siitä. Kertaalleen olen tuon kolmen kuukauden kuvotuksen läpi kahlannut, Tobiasta odottaessa. Tämä kerta tuntui jotenkin kahta kauheammalta mutta nyt se alkaa olla ohi ja elämä voittaa taas. Mä selvisin! Niin tosiaan, masussa kasvaa vauva nro 2 ja ensi kuussa saadaan jo tietää onko kyseessä mr vai ms Barilatti. :) Tein raskaustestin sopivasti syntymäpäivänäni. Sinä iltana skumpat jäi juomatta vaikka juhlimisen aihetta toki oli. Tyydyttiin kakkukahveihin ja se riitti hyvin.


Olen nyt neljännellä kuulla raskaana ja pömppis on alkanut näkyä. Tämä on juuri sitä aikaa kun vatsa on liian pieni ollakseen ihana raskausmasu ja liian suuri ollakseen "perus masu". Olo on turvonneen lihava ja se jos mikä kohentaa itsetuntoa. :D Onneksi positiivisella ajattelulla päästään pitkälle ja vaikkei vauvan potkuja vielä tunnekaan niin masua on hauska paijailla. 
Masukuvaperinteitä täytyy jatkaa. Tässä ollaan toisella kuulla eli vk 8.
Ajatella, että nyt on jo marraskuu (asiasta kukkaruukkuun). Lämpötilat ovat ajoittain kohonneet jopa kymmeneen asteeseen ja talvitakissa saa kulkea selkä hiessä. Mitä täällä oikein tapahtuu!? Odotan joulukuuta niin paljon. Laitoin jo jouluvalot tuonne partsin kaiteelle ja siellä ne ihanasti pimeällä loistaa. Tehtiin Tobiaksen kanssa myös pipareita ja torttutaikinatkin on jo ostettu. Joulukalenteri on jo hyllyllä pölyttymässä eikä Tobias meinaisi jaksaa odottaa niin millään. Yhden joululahjankin ehdin jo ostaa. Olen aivan sekaisin ja tiedostan sen itsekin. :D Toivon, että aika rullaa nopeasti eteenpäin. Jouluaattona se voisi sitten taas hidastaa.

Nämä syyskuvat otettiin viikko sitten. Löydettiin ihanan värikäs paikka, joka oli täynnä lehtiä. Eilen huomasin, että kaikki paikan lehdet oli siistitty pois. Harmillista. Syksyn värit ovat niin ihanat. Kun värit putsataan tieltä pois jää tilalle pelkkä harmaa synkkyys. Lunta odotellessa... :)

Ainiin! Me muutettiin kuukausi sitten. Puhuin aiemmin suunnitelmasta ostaa aso-koti ja vihdoin se oikea sitten löytyi. Muutimme heti rakennuksen valmistuttua. Olipa muuten ihana muuttaa upouuteen, käyttämättömään kotiin. Niin siistiä ja kiiltävää! Kirjoittelen pian kodista lisää ja räppäsen muutaman kuvankin. Ostin eilen uuden kameran ja tänään myin vanhan pois alta. Kiva päästä vähän testailemaan tätä uutta komistusta. Vihdoin siirryin kroppirungosta täyskennoon.

English: Alright, prepare yourself, I have an announcement to make!! *drums playing* We're getting a baby!! I am four months pregnant and that is the reason why I've been so quiet here. I've been feeling so sick. The worst is now gone and I'm feeling much better.
We also bought a new apartment so there's been a lot going on, visiting banks, moving, organizing etc.

maanantai 3. elokuuta 2015

Kööpenhamina

Aamulla herättyä keitimme reissun viimeiset kuravesi-instant kahvit, purimme teltan, rullasimme makuupussit ja patjat, laitoimme kimpsut ja kampsut kasaan. Kaikki viimeistä kertaa. Olo oli haikea mutta samaan aikaan odottavainen kööpenhaminan suhteen.

Polkemisen startattua teimme tyylikkään ympyrän yrittäessä päästä kylästä pois. Ei voinut todeta muuta kuin että hiton hankala mesta! Navigointi sekä tullessa että mennessä tuntui jostain syystä aivan liian monimutkaiselta. Lopulta onneksi pääsimme eroon kyläpahasesta ja löysimme tiemme Kööpenhaminaan. Veimme kamat hotellille ja lähdimme sitten pyöräilemään ympäri keskustaa. Fiilis oli alussa hieman ahdistunut. Olimme polkeneet monta päivää pienten kylien poikki. Oli omituista olla yhtäkkiä keskellä suurta kaupunkia ja ihmispaljoutta. Pian kaupungin vilskeeseen kuitenkin tottui ja rupesin itseasiassa pitämään siitä.
Oli helppo hymyillä kun hotellille päästiin.

Kööpenhaminassa oli paljon kauniita ihmisiä. Hipstereitä ja hipsteripyöriä. Polkupyöräverkosto ylsi kaupungin joka kolkkaan, joten väittämä "polkupyöräkaupungista" piti täysin paikkaansa. Rakastuimme samantien pyöräilykulttuuriin ja Marcos totesikin, että voisi muuttaa kaupunkiin vaikka samantien. Se oli hänelle rakkautta ensi silmäyksellä.

Oli Tobíaksen syntymäpäivä, joten yritimme järjestää hänelle jotain vähän spesiaalimpaa. Veimme murun Disneyn lelukauppaan ja annoimme luvan valita minkä tahansa lelun. Kädet hypistelivät monia eri leluja mutta ehdottomaksi suosikiksi osoittautui vihreä The Incredible Hulk. Sen hän myös sai. Lahjan jälkeen kävimme syömässä päivällistä ja suuntasimme sitten Tivoliin ihastelemaan hurjia laitteita, kuuntelemaan livemusiikkia ja leikkimään. Sateen tullen poljimme takaisin hotellille. Ostimme Tobíakselle palan suklaa-kinuskikakkua ja asetimme kolme tuikkua puhallettavaksi (kävin kolmessa eri ruokakaupassa etsimässä syntymäpäiväkynttilöitä tuloksetta). Tobías puhalsi kynttilät onnellisena ja pisteli kakkua poskeen.




Sinä yönä uni maistui oikein hyvin. ;)

Herättyä söimme kunnon hotelliaamiaisen ja poljimme sitten Kööpenhaminan eläintarhaan. Halusimme tehdä jotain mistä Tobías tykkäisi vaikka itse en tuota eläintarhabisnestä oikein tuekaan. Vietimme monta tuntia kävellen ja eläimiä katsellen. Tobías todellakin nautti nähdessään leijonia, tiikereitä, jääkarhuja jne. Krokotiilit, ötökät ja linnut hieman pelottivat.

Monen tunnin käppäilyn jälkeen hyppäsimme taas pyöränselkään ja suuntasimme kohti Nyhavnia. Oih, miten söpö tunnelma siellä olikaan. Suloisia värikkäitä taloja vierivierin, paljon ravintoloita, ihmisiä, laivoja ja paljon hyvää fiilistä. Tobías näki "kanaaliveneen" ja se olikin rakkautta ensi silmäyksellä. Niinpä päätimme tehdä tunnin "kanal tourin" ja tutustua kaupunkiin vesitse. Lopulta pitkän päivän jälkeen poljimme hotellille ja hyppäsimme "relax" huoneessa olevaan poreammeeseen. Ah, tekipä se hyvää. 8)
















Kunnon kuppi kahvia ja täyttävä hotelliaamiainen, Voiko sitä muuta toivoakaan? Ähkyn laskeuduttua oli aika luopua hotellihuoneesta ja polkea keskustaan ostamaan parit tuliaiset ja kuljeskelemaan katuja pitkin vielä viimeisen kerran. Aika kului nopeasti eikä siinä paljoa ehtinyt tehdäkään kun piti käydä palauttamassa Tobíaksen kärry, laittaa pyörät osiin ja pakata ne taas pahvilaatikoihin.
Roudasimme laatikot ja muut kamat junalla lentokentälle. Kaikessa häsläämisessä meni niin paljon aikaa, ettei meillä loppujen lopuksi ollut kuin pari minuuttia aikaa hengähtää kunnes piti jo astella lentokoneeseen. Lento meni taas kerran smoothisti ja turbulenssiltä vältyttiin. Ai että mä rakastan sitä tunnetta kun kone lähtee nousuun. Se on samaan aikaan pelottavaa ja ihanaa. Hämmentävä yhdistelmä. :D


Kaikenkaikkiaan reissu meni paljon paremmin kun osasin koskaan odottaa. Pelkäsin kiukkupuuskia, väsähtämistä kesken matkan ja huonoja säitä. Mitään vastaavaa ei kuitenkaan matkan aikana tullut. Ei riitoja, ei kiukkuja ja säätkään eivät meitä pysäyttäneet. Perhe puhalsi kokoajan yhteen hiileen ja oli ihana viettää kunnon laatuaikaa. En malta odottaa. että pääsemme taas yhdessä tienpäälle tutustumaan uusiin maihin, maisemiin ja meriin.

Paljon rakkautta. <3