sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Maalari maalas taloa

Meillä on ollut pieni projekti täällä kämpillä ja vihdoin saatiin se päätökseen. Projekti oli siis keittiön ja olohuoneen maalaus. Valkosta, valkosta, valkosta ja yksi värillinen seinä. Keittiön seinät oli ihan kauheessa kunnossa. Maalit aivan rapistuneet ja putket kusee niin että ne kellertää seiniä. Hiottiin seiniä hiekkapaperilla että saatiin vanhat rapistuneet maalit pois alta ja sitten uutta päälle. Kyllä siitä tuli paljon parempi, tosin edelleen ne putket falskaa niin, että maalit on jo vähän kellertyneet.. Mutta paremmalta näyttää silti. Nää keittiökuvat on otettu surkeella vanhalla pokkarilla. Sillon elettiin nimittäin kameratonta aikaa..




Tehtiin noi maalaukset siis kahdessa erässä. Olis ollut aika rankka viikonloppu jos oltais koko kämppä sudittu niin nopeassa ajassa. Mutjoo, projektin kakkos osa keskittyi olohuoneen neljään seinään. Oon tosi tyytyväinen lopputulokseen ja tuli ihan erilainen ilme kun maalas yhden seinän värilliseki.




Näissä kuvissa toi väri jotenkin vähän vääristää. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että maalattiin vasta ensimmäistä kerrosta.

Mutta about tämmönen siitä lopulta sitten tuli. Fiilistelen seinää joka kerta kun kävelen siitä ohi. Meillä oli jo kaikki visiot kuinka ostetaan paljon kehyksiä ja laitetaan mun ottamia mustavalkoisia kuvia niihin tolle seinälle. Se näyttäis niin kivalta. Homma kuitenkin vähän kusi, koska tänä viikonloppuna tehtiin päätös uudesta muutosta. Me siis muutetaan siihen Palermon asuntoon heinäkuussa. Samaan aikaan oon ihan innoissani mutta kuitenkin turhauttaa. Tehtiin kaikki maalailut ihan turhaan.. Tästä olis tullut ihan kiva kämppä pienen vaivannäön jälkeen mutta tää on liian pieni. Parempi siis muuttaa kun niin hyvä tarjous tuli eteen. Ketuttaa kyllä tää jatkuva muuttaminen. Tulen olemaan viimeisilläni raskaana, eli en osallistu itse muuttoon kyllä ollenkaan.. Harmittaa että lapsi syntyy muuttohärdellikaamoksen keskelle mutta eipä mahda mitään. Koitan pitää sen sisälläni siihen saakka, että päästään kotiutumaan Palermoon. Siellä se saa oman huoneen ja alue on tosi kiva, rauhallinen ja siisti.
Itse en oo nähnyt asuntoa mutta Marcos on ja se tykkäsi siitä kovasti. Se sanoi, että mäkin tuun ihan varmasti rakastumaan siihen. Hyvä homma. Tosin edellisen asukkaan sisustussilmä on hieman kyseenalainen. Siellä on yks kirkkaan punainen seinä, yksi kirkkaan vihreä seinä ja yksi kirkkaan keltainen seinä. Kuulostaa vähän siltä, että tyyppi fiilistelee liikennevaloja tai jotain.. Miksi kirkkaita värejä? Noh, eiköhän me ne jossain vaiheessa maalata paremmiksi tai sitten totutellaan niihin sävyihin. En voi tietää kun en oo itte vielä nähnyt. Mutta kohtapa näen. :)


English: We had a little painting project. Now both kitchen and living room are looking nice and white. Well there's something wrong with our kitchen, I guess the pipes are fucked up. They have already stained the paint kind of yellowish but that's fine, it still looks better now. And the living room is not completely white either. We ended up painting one wall with a color and it looks very nice. We already had all these lovely visions of how we would put a lot of frames on the wall with black&white pictures taken by me BUT seems like we are not getting the chance to decorate here anymore. We are MOVING AGAIN. BLAHH. Well it's a nice thing, great area (Palermo), bigger apartment (child gets his own room as well) and the rent isn't too bad either. I'm just pretty done with all this moving. I'm gonna be giving birth soon, probably during the moving, HOW GREAT!! And I feel bad that the baby comes to an undone home but we don't have any choices. I'm gonna try to keep him inside until we have settled down to our new place.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Joskus mietityttää

Ai mitä mää oon puuhaillu? No tätä. Tai siis näitä.

Leikin ja opettelen miten valo toimii. Ps. Ei se oikeesti oo mikään myrtsi tapaus vaikka kuvissa aina onnistuukin vääntämään sen kaikista kettuuntuneimman ilmeen. :D

Pitkästä aikaa tekaisin lettuja. Se oli suuri virhe. Päivä meni pilalle kun närästi niin maan perkeleesti. Miksei lapseni anna mun nauttia ruokailusta ja elämästä normaaliin tapaan? Eeih, kun pitää vähän tehdä karateliikkeitä ja potkia mahalaukkua eikä antaa ruoan laskeutua normaalisti vaan silleen että se jää hengaileen ruokatorveen, nousee ylös, laskeutuu alas, nousee ylös, ja taas alas. Öisin varsinkin.

Banaania kovasti suosittelevat.

Lounastelua Manun ja Paulan kanssa.

Musta tuntuu, että aina kun näen kavereita niin se tapahtuu ruokailun yhteydessä. Aina. Mennään joko lounaalle tai illalliselle. No toisaalta hyvä ruoka - parempi mieli. En siis valita. :)


Marcos pääsi 6 vuoden tauon jälkeen istahtamaan rakkaan vespansa penkkiin. Kyseinen menopeli siis varastettiin 6 vuotta sitten hänen pihastaan ja vaikka asiasta ilmoitettiin poliisille niin mitään ei tapahtunut. N. kuukausi sitten Marcos sai iloisen puhelun poliisilta "Onko sulta varastettu Vespa? No se on täällä meillä, tulehan noutamaan!" Ihan käsittämätön tilanne. Niin monen vuoden jälkeen! Marcos kävi poliisilaitoksella ja odotti näkevänsä paskaisen ja rikkinäisen mopon mutta ei, se oli tismalleen siinä kunnossa kun silloin 6 vuotta sitten. Hanskat olivat täysin samassa paikassa, samoin vespan paperit ja tiedot. Vaikutti siltä, ettei koko vehkeeseen oltu edes koskettu koko tuon 6 vuoden aikana. Marcos vähän kyseli poliiseilta, että kauankos tää mun mopo on täällä laitoksella siis ollut? Ja poliisisetä vastasi, että "No mä olen ollut täällä pari vuotta töissä ja aina toi on täällä ollut.." Eli ilmeisesti poliisit on päättäny ottaa vespan matkaansa aaaaaikoja sitten ja kuus vuotta se on ollut laitoksella pölyttymässä. Tuskin sitä koskaan siis varastettiin. Tai no poliisithan ne sen varasti. Minkä ihmeen takia?? Mikä logiikka?? En todellakaan ymmärrä, mutta tärkeintä että herra sai moponsa takaisin ja on se kyllä yhtä onnea koko mies. Niin fiiliksissä kun ihminen vaan voi olla. Tolla samaisella vespalla se on mm. ajanut kaverinsa kanssa Brasilian Rio De Janeiroon ja sieltä takaisin Buenos Airesiin. Kyseessä on siis oikein rakas ja tärkeä vehje, vähän niinkuin toinen tyttöystävä. 

Tekaisin herkullista kurpitsa-porkkana-punajuuri-valkosipuli-inkivääri sosetta. Ainekset maksoi about euron ja niistä sai tuhdin annoksen kahdelle. Naminami ja halpaa ku mikä.

Tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa elämässä Hard Rock cafessa. Ja leffassa. Oli hyvä elokuva, suosittelen.

Hahah, näytän kaljulta. :D Oli tukka nutturalla kypärän sisällä.


En kestä näitä kuvia, hahah.


Raskaus etenee ja hyvä paikka avautua on tämä minun oma pikku päiväkirjani. Pahoittelut jo etukäteen.. :P
Selkä on niin juntturassa, että tunnen itseni eläkeläiseksi. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa selän kanssa ja nyt yhtäkkiä sitä särkee kaikissa maailman asennoissa. Varsinkin 6h työvuorot tietokoneella tekee gutaa ja selkä huutaa hoosiannaa. On myös sellainen olo kun mun sisällä ei kertakaikkiaan olis enää yhtään ylimääräistä tilaa. Vauva painaa jokaista elintä, keuhkoja, vatsalaukkua, potkii mua ties minne ja olo on tukala. Hengästyn paikallaan istuessani ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa kun kävelen rappuset ylös. Toivon, että nämä viimeiset pari kuukautta menee nopeasti. Toisaalta mua pelottaa. Aika ON mennyt huomaamatta ohi. Vastahan mä pissasin raskaustestiin ja nyt mulla on enää kaksi kuukautta aikaa valmistautua siihen, että olen koko loppuelämäni äiti. Minä, äiti? Huh. En voi sanoin kuvailla tätä tunnetta. Mä en ole sellainen perinteinen nainen, joka katselee vieraiden vauvoja ja sopertelee, että voi hellallettas tentään kun on lutunen pieni käärö! Ei, en todellakaan. Mulla ei ole tarvetta ottaa syliin vieraiden lapsia, ei kiinnosta söpöstellä niitten kanssa eikä leikkiä. Kohta mä joudun kuitenkin tekemään kaikkia noita oman lapseni kanssa. Mua jännittää ja pelottaa, että mokaan. Entä jos olen huono äiti, huono vanhempi. Olen kyllä valmis ottamaan vastuuta ja tekemään kaikkeni että onnistun mutta pelottaa silti. Aika käy vähiin. Mun on pakko kasvaa aikuiseksi. Teinivuodet on jo takanapäin eikä elämä koostu enää spontaaneista reissuista toiselle puolelle maailmaa tai viikonlopun mittaisista puistokänneistä Helsingin sykkeessä. Mä en voi enää olla se sama Sari mikä mä olin pari vuotta sitten. Musta on tulossa äiti, aikuinen, vastuullinen henkilö. Toisen ihmisen elämä on mun käsissäni. Tätä kaikkea on jotenkin niin hankala sisäistää. Todennäköisesti äitiys iskee vasten kasvoja vasta sitten kun saan vauvan ensimmäisen kerran syliini. Ehkä silloin kaikki palaset loksahtavat kohdalleen ja mä tunnen olevani kykeneväinen, onnellinen äiskä. Uskon niin. Odotan todella paljon, että pääsen tutustumaan omaan poikaani ja salaa toivon, että se syntyy vähän ennen aikojaan, ettei tarvisi enää odottaa niin kauaa. Mulla on myös Marcos tukena. Mies joka on todennäköisesti maailman paras isiehdokas, mun täydellinen vastakohta mitä lapsiin tulee. Marcos on nimenomaa se, joka saa kaikki kulmien muksut nauramaan onnesta. Mä muistan kun silloin joskus kauan sitten tutustuessamme puheeksi tuli lapset. Itse kuulutin oikein itsevarmasti kovaan ääneen, ettei musta todennäköisesti koskaan tule äitiä. Marcos taas totesi, että hän haluaa ehdottomasti olla isä vielä jonain päivänä. Ei sillon kyllä käynyt pienessä mielessäkään, että näin tässä lopulta tulee käymään. No mutta eiköhän me loppujen lopuksi olla aikamoinen tehotiimi ja hoideta vanhemmuus kunnialla kotiin. Niin mä ainakin toivon. Ja aina on sukulaiset, perhe ja google jos tulee sellainen epätoivon hetki, ettei kertakaikkiaan tiedä mitä sille lapselle oikein täytyy tehdä.. :D




English: After 6 years of waiting Marcos finally got his Vespa back. It was stolen from his yard a loooong time ago and now the police contacted him and asked to come and pick it from the police station. Incredible!

I lost my Hard Rock cafe virginity this weekend. It was a nice place but pretty expensive. Full of americans.. Why do they travel all the way to Argentina to go to american places? Come on! That's not the spirit.

The baby is growing a lot and giving me some hard time. Heavy to breath, heart beats like hell even while sitting still, can't really lift anything heavy, back hurts in every single position, baby kicks and does some great karate moves that feel uncomfortable. Heartburns. I look like a duck when I walk. Clothes won't fit me anymore. You name it, I got it!
Two more months and I am a mother. Two more months and my body is not a baby-maker-machine anymore. WHIIIII!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Pikakriisi, hjääälp!

Minul on ny kuulkaas kriisi ja tahtoisin saada siihen pikaisesti apua. Kuulun kategoriaan "onnekas paskiainen - vauvanpeppuiho jopa pahimmassa teini-ikä-helvetissä" eikä mulla juurikaan ole kokemusta huonosta ihosta. Eikä ihonhoidosta muutenkaan. Käytän vain vettä ja rasvaan naaman pari kertaa viikossa ja that's it. No nyt on vissiin raskaus pistäny hormoonit sekasin oikein kunnolla ja päättänyt korostaa minun kauneuttani räjäyttämällä hirveän kukkakedon otsaani!! Ensin naureskelin tälle ja ajattelin, että kyllä se ohi menee. Nyt kaksi viikkoa tuota järkyttävää nyppyläistä otsaa katselleena alan olla jo suht kiehumispisteessä ja epätoivoinen, tahdon siitä eroon! HETI! Ennen kun se alkaa leviämään..

Kysyn siis teiltä kun en itse tiedä: Miten finneistä pääsee eroon? Vai pääseekö niistä edes eroon? Pitääkö vaan itkeä silmät turvoksiin joka kerta kun katsoo itseään peiliin? Ei oo meinaa muutenkaan itsetunto korkeimmillaan tän hehtaarimasun kanssa ja ny sit vielä kukkiva naama.. Mitä seuraavaksi?! Tippuuko multa hiuksetki kohta päästä ja silmät menee kieroon.. Niitä odotellessa!!

Aapuuuuvaaaa!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Veretön suoni

Hei! Mulla on vissiin writers block kun tulee jo toinen postaus putkeen eikä oikein tiedä mitä kirjottais. Mitäs tää ny on?!

No enivei. Oon kuvaillut aika paljon viime aikoina. Kuvaillut siis ihan kaikkea. Asioita, esineitä, ihmisiä, maisemia, kaikkea enemmän ja vähemmän turhaa. Hyvää harjoitusta. Mut hyväksyttiin pariin stockphotography agencyyn joten oon senkin takia kuvaillut paljon, että saisin mahdollisimman laajan skaalan erilaisia kuvia myyntiin.

Meillä alkaa maalausprojekti täällä kämpillä lähipäivinä. Ollaan saatu jo keittiön seinät maalattua. Seuraavaksi vuorossa olohuone. Maalataan yksi seinä värilliseksi ja loput valkoisiksi. Toivottavasti niistä tulee kivat. Olis niin hienoa saada tää koti valmiiksi ennen kun vauva liittyy seuraamme. Niin tosiaan ellei me sitten muuteta.. Tod.näk. ei. Höh.

Täällä alkaa olla jo ihanan kellertävää.

Tänään mennään baariin kattomaan keikkaa. Huomenna pitää herätä aamulla aikaisin verikokeisiin. Se on asia, mikä mua todella inhottaa. Viime kerralla joku harjoittelija tökki mun vasemman käden suonta joku sata kertaa tuloksetta. En tajuu mikä ihmeen logiikka siinäkin oli ku oikeassa ois niin mehevä suoni mitä kaikki aina käyttää. No sit se vaihtoikin siihen oikeeseen ja kiroili ääneen. Ja sit se vielä levitti muiden asiakkaiden veripusseja ympäri pöytää. Ällötti niin paljon, että alko heikottaa. Hyihyihyi. Musta tuntuu, että asuessani täällä Argentiinassa oon joutunu verikokeisiin enemmän kun mitä ehkä 10 vuoden aikana Suomessa. Paska tuuri. :D

Mut nyt täytyy aloittaa työvuoro. Kivaa viikkoa, tyypit!


English: See how nice colors the autumn is bringing here. The only positive thing about autumn..
Today we're going to a bar to see a gig and tomorrow we have to wake up early because I have to make a blood test. That's something that I reaaally hate. During this time in Argenina I've probably had to make more blood tests than what I did in Finland during 10 years. Shitty luck! And last time it was awful when the woman couldn't find the blood vessel and she just kept on stinging me with that needle. Ooogoshshshssaåfkåak. Que feo.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Pitkä viikonloppu

Pitkä viikonloppu on vihdoin ja viimein takanapäin. Kaikenlaista tuli tehtyä. Annetaan kuvien puhua puolestaan, koska nyt ei runosuoni oikein tahdo sykkiä. Ihan kiva palata arkeen mutta jee, kohta se viikonloppu taas alkaa!
Laittautumista iltaa varten ja pientä poseilua. Käytiin kaverien tykönä illallistamassa.

Musiikkia.

Viiniä.

Kynttilän valoa ja suitsukkeita.


Ruoalla leikkimistä.








Töitä, töitä, töitä... Mulla on kohta varmaan neliön muotonen perse kun on tullu istuttua niin monta tuntia koneella tässä viime päivinä, puuh.
Pedro Aznar piti ilmaiskonsertin. Plaza Italia oli aivan tupaten täynnä ihmisiä. 50 tuhatta ihmistä kuulemma.




Vappumunkkia.

Armeijapuu. :P

Ulkona oli ihana sää ja mä kuvailin seiniä.



Marcos löysi jostain aarrearkun kätköistä mun muotirillit jotka oikein Suomesta asti oon tänne roudannut. En oo kyllä kertaakaan käyttänyt noita täällä.. Sen mielestä ajatus silmälaseista, joissa ei oo tippaakaan vahvuuksia on niin naurettava että sen oli pakko pistää noi päähän illan ajaksi. Hah.

Aika katu-uskottava kieltämättä...


Tarkoituksena oli käydä leffassa mutta koska jonot oli kilometrin mittaiset niin päädyttiin Perulaiseen ravintolaan. Uskon, että perulainen ruoka on varmasti oikein maukasta mutta noi setit mitä me tilattiin... Siis hyi helv.! Kumpikaan ei saanu syötyä sitä paskaa lähes ollenkaan ja se oli kaikenlisäksi vielä pirun kallista. :( Kirpas kyllä maksaa sitä laskua kun yli puolet jäi ruoista syömättä. Ollaan molemmat kaikkiruokaisia mutta hyi, tällä kertaa ei uponnut kyllä ollenkaan. Närästi vaan.


Käytiin kattomassa sitä Oncen juna-asemaa missä se kamala onnettomuus tapahtui hetki sitten.

:(

Kyllä niitä syksyn värejäkin vähän löytyi kun oikein etsimään lähdettiin. Piti kyllä poistua Bairesin alueelta..
Eih, taas noi rillit.. :')


HUGE!

Lettua vaniljajätskillä ja dulce de lechelle. Kuola valuu. Nom!


Oli kyllä ihan kiva viettää taas vaihteeksi tällasta pitkää viikonloppua, vaikka mulla tosin oli töitä joka päivä. Harmi, ettei täällä juhlita vappua samalla tavalla kun siellä Suomessa. Olis ollut mukava mennä keskustaan riehumaan ja kattelemaan iloisia ihmisiä. No sainpahan sentään vappumunkkia. :-)


English: It was a long weekend! From Friday to Tuesday. Nice. We did some stuff, let the pictures speak for themselves (today I'm a lazy writer). One thing I noticed though was that they really don't seem to celebrate May day here. At least not in the way we do in Finland, which pretty much means getting wasted, dying your hair pink (or blue/purple), making yourself look ridiculous and going to the center to sit in the parks and as I said, getting drunk. The alcohol plays the biggest role what comes to May day.. And actually all the celebrations we have in Finland. Nice culture we have. Here they don't seem to do that. :P