Yrttejä

Yksi suuri plussa tässä "syrjässä" asumisessa on se, että voi kasvattaa oikeastaan mitä vaan. Tai no toisaalta voihan sitä kasvatella parvekkeellakin vaikka keskellä pääkaupungin hulinaa mutta kun on oma piha ja paljon tilaa, niin onhan se nyt eri asia kun parvekkeelle roudatut istutukset.

Itse en ole koskaan kasvattanut mitään. Muistan, että kerran yritin elättää basilikaa mutta epäonnistuin. Se harmitti todella paljon. Tapoin jopa mun kaktukset ja bambut, jotka ei todellakaan tarvitse paljoa hoitoa. Mulle muovikasvit oli siis paras vaihtoehto eikä yrteistä tai vihanneksista voinut haaveillakaan. Mulla oli paha tapa unohtaa kasvit ihan kirjaimellisesti, saatoin havahtua n. puolen vuoden päästä, että hupsista tuo kasvihan on homeessa..
Tällä hetkellä meillä kasvaa kaikenlaista. On minttua, tilliä, ruohosipulia, oreganoa, basilikaa ja muita, joiden nimeä en edes tiedä. Se on tosi palkitseva fiilis, kun istutat jotain ja huomaat, että se oikeasti kasvaa, elää ja on onnellinen. Myöhemmin pääset myös nauttimaan niinkin upeasta asiasta kun oman maan herkkujen maistelusta. Se on tosi hieno tunne, jota en koskaan ennen oo kokenut. Tänä keväänä mä siis hairahdin näistä viherpeukalo jutuista aika paljon. Tajusin, että mehän voidaan oikeasti hyödyntää tuota meidän pihaa todella hyvin. Siellä voi toki ottaa aurinkoa ja uiskennella uima-altaassa mutta on myös mukavaa jos siellä kasvaa jotain kesäistä ja maukasta.
Mulla on oikea voittaja fiilis, sillä viime viikolla me päästiin syömään ensimmäistä kertaa jotain aivan täysin minun kasvattamaa, nimittäin salaattia. Eikä se ollut ihan mitä tahansa salaattia, se oli lämmöllä ja rakkaudella kasvatettua. Oli muuten oikeasti ihan sairaan hyvää! Nyt kun salaattisato makaa jo tyytyväisenä masun pohjalla, niin täytyy istuttaa lisää. Tuolla kasvaa myös tomaattia, tosin kasvi on vasta n. 5 cm mittainen mutta jonain kauniina päivänä se on iso ja korkea ja se tuottaa maailman herkullisimpia tomaatteja, koska sillä on niin hyvä äiti, eli minä. :D

Viherpeukalointi ei kuitenkaan ole pelkkää onnistumisen fiilistä, iloista hymyä ja tyytyväistä masua. Se voi olla myös aika rankkaa. Mä ainakin herään joka aamu kastelemaan mun vauvoja eikä sitä tosiaankaan voi unohtaa, niinkuin mulla ennen oli tapana. Joskus vaikka kuinka hyvä äiskä olisitkin, niin kasvit ei välttämättä ota kasvaakseen. Odotat ja odotat ja kohtelet niitä samalla tavalla kun muitakin mutta ei, mitään ei tapahdu. Koska kasvit ei osaa puhua, et voi kysyä mitä hittoa teet väärin. Mä esim. istutin rivin porkkanaa eikä niistä kasvanut ainotkaan. Mua edelleen hämää mitä tein väärin ja miten mun olisi pitänyt toimia. Epäonnistuminen harmittaa ja välillä tekisi mieli luovuttaa. Mutta sen takia tämä onkin niin kivaa, tässä on paljon haastetta, joten et voi kyllästyä ja kun onnistut, et voisi olla onnellisempi :D Kuulostan varmaan aika yksinkertaiselta, mutta tää on oikeasti ihan huippu harrastus. Tässä tulee hikikin pintaan kun kitkee ja nyppii rikkaruohoja ja samalla saa aurinkoa ja rusketusta. SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI! :D

English: As I have mentioned before I started growing some vegetables on our backyard. We also have lots of herbs, basil, oregano, mint, dill and stuff that I don't know what they're called. Last week we got to eat something that was completely made by me - salad. It was not a regular salad, it was made with love and care. <3
This new hobby of mine is both very demanding and rewarding. You have to spend a lot of time with it, you can't just forget it but on the other hand it's the best feeling ever to see something grow just because of your effort and later you even get to eat it. It's a great hobby! And you also get some colour into your skin while standing under the sun. I highly recommend it! :D